lauantai 8. huhtikuuta 2017

Aurinkofiiliksiä



Tänään on hyvä päivä!

Jo kolme vuotta yhteistä taivalta takana Rytyn kanssa, ihana kevätsää ja hienoja hevoskavereita. Vuosipäiväämme ei juhlistettu sen kummemmin, irtokenkä mahdollistaa ponille vähän leppoisamman elämän juuri nyt, mutta käytiin me ottamassa muutama kuva! Suhteellisen huonolla menestyksellä tosin, ei löytynyt kelpoa kuvauspaikkaa ja auringon aiheuttamat jyrkät varjot meinaavat aiheuttaa päänvaivaa, kunnes taas muistuu mieleen kuvauksessakin kesämoodi. Ihanaa silti, kun on lämmintä ja valoa!

Viime aikoina tekemistä on riittänyt ja juuri tässä hetkessä uskaltaa huokaista ja sanoa, että nyt on kaikki ihan hyvin. Ei ole valittamista harrastuksessa tai elämässä ylipäätään! Ei sillä, etteikö kesänodotusaika saisi minua vuodesta toiseen hyvälle tuulelle. Toivotaan, että se fiilis pysyy myös tulevina harmaina kurakelipäivinä.


Siihen saakka kuitenkin nautitaan auringosta, hyvää keväänjatkoa jokaiselle!

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kesä lähestyy!

Koska ainakin täällä päin Suomea kevät on jo edennyt varsin pitkälle, lumet ovat lähes kokonaan sulaneet ja ponien karvanvaihto on vilkkaimmillaan, on aika kääntää katseet tulevaan kesään. Omalla kohdallani oli kesäsuunnitelmat pitkään epäselvät, mutta nyt kaikki alkaa viimein olla varmistunut.


Olen hiljattain tehnyt "alanvaihdon", jos sitä sellaiseksi voi kutsua - työskentelen nyt hevosten parissa ja olenkin viihtynyt ihan hyvin. Hommathan nyt ovat entuudestaan tuttuja, kuin myös talli ja sen hevoset. Ensi viikolla on luvassa uusia tuulia, kun saan ratsastettavaksi 5-vuotiaan nuoren tamman, mistä olen superinnoissani. Aikanaan nautin todella Rytyn ratsutuksesta, ja juuri tähän kohtaan on hauskaa saada omien ponien rinnalle tuollainen projekti!

Kovin kauaa tosin ei tämä yhteistyö kestä, sillä kesäksi vaihdan maisemaa. Uusi työ tuo uusia suhteita, ja sain kesätöitä ulkomailta ruotsalaiselta kouluratsastustallilta. Paikasta tai yksityiskohdista en luonnollisesti vielä tässä kohtaa voi kertoa enempää, sillä liikkuvia osia on paljon - vaikka pääpiirteittäin koko juttu on varmistunut, niin järjesteltävää vielä riittää. Jännittämisen olen kyllä aloittanut jo nyt!


Oma muutto on toki helposti järjestettävissä, mutta entäs ponit? Omaa hevosta ei ole tulevalle työpaikalleni mahdollista ottaa mukaan, joten ponien varalle oli keksittävä kesäksi muita suunnitelmia. Rulle lähtee töihin samaan paikkaan, jossa se ylläpitoaikansakin vietti. Sen suhteen voin siis onneksi olla todella levollisin mielin, mutta Rytylle oli vaikeampi keksiä kesäsuunnitelma. Kukaan ei siitä oikein tykkää, eikä näin ollen sitä kesäksi halunnut vaivakseen.

Päädyin lopulta soittamaan Rytyn kasvattajalle. Hän muisti vielä ponin hyvin, ja Rytty lähteekin nyt ainakin kesän ajaksi Viroon - takaisin samaan paikkaan, saarelle, jossa se on syntynyt ja viettänyt nuoruusvuotensa! Olen varma, että Rytty tulee viihtymään hyvin taas isossa laumassa ja varsin luonnonmukaista elämää viettäen. Kivi vierähti sydämeltä, vaikka onkin jo valmiiksi haikeaa ajatella, että olemme ponieni kanssa pian kolmessa eri maassa.


Kaikki tämä on kuitenkin vain väliaikaista, joten odotan pelkästään innolla kaikkia uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Tulen varmasti kesän aikana oppimaan paljon ja vaikken omia ponejani näekään, niin varmasti uudet hevosystävät ne korvaavat! Tuntuu, että tästä on tulossa paras mahdollinen kesä, sillä juuri tällaista muutosta olen elämääni pidemmän aikaa kaivannut.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Niin vaikea laji

Kisakautemme jatkui lauantaina toisten harjoituskoulukisojen merkeissä. Tällä kertaa aloitettiin suoraan omalta tasoltamme, eli ei edelliskisojen tapaan otettu heC:tä alle vaan mentiin ainoastaan heB - huolimatta siitä, että kyseinen ohjelma on juurikin meille kaikista vaikein heB:0. Toistuvat keskiaskellajit ja 10 metrin laukkavoltit saavat minut inhoamaan sitä nimenomaan Rytyn kanssa, mutta ei auta nirsoilla! Etenkin näin kauden alkuun tarvitaan taas sitä kuuluisaa ratarutiinia.


Taustatietona sen verran, että ei taaskaan päästy lähtemään kisaamaan minkään onnistuneen treeniputken jälkeen. Kenttä oli osittain jäinen melko pitkään, jolloin oltiin lähinnä maastoiltu ja tehty maastakäsittelyä. Tällä viikolla se suli, mutta alkuviikosta Rytty polkaisi tarhassa riehuessaan kengän irti ja se saatiin perjantaiaamuna paikalleen. Näin ollen edellispäivänä tehtiin viime hetkellä kunnon treenit ja sitä aiemmin olin pari kertaa työskennellyt kouluratsastuksen parissa. Ensi kuussa kun alkaa meidän osalta varsinaiset 1-tason kisat ja Kouvolan seurojen välinen cup-kilpailu, niin toivon mukaan ollaan saatu siihen mennessä ehjä treenikausi aikaiseksi! Nyt en ole pitkään aikaan valmentautunutkaan, edellisen kerran kuukausi sitten.

Kisapaikkana tällä kertaa toimi Stable Usvalaakso mukavan matkan päässä meiltä. Siellä oli hyvät puitteet, pohjat kunnossa ja ihanan valoisa maneesi! Rytty oli alkuun hieman jännittynyt uudesta paikasta ja tuomaripäädystä, mutta onneksi oli ryhmäverryttely kouluaitojen sisällä, niin päästiin siitäkin möröstä yli ennen rataa. Verkassa pyrin ratsastamaan ponia vaan avuille niissä rajoissa kun oli mahdollista. Paremmassakin kuosissa ollaan oltu, joten tyydyin siihen mitä sain 20 minuutin aikana tehtyä ja sitten vaan radalle!



Radan aikana minusta tuntui, etten saanut tehtyä yhtään mitään oikein. Oli ihan mahdotonta vaikuttaa Ryttyyn ja se tuli kaarteissa aina joko pohjetta tai ohjaa vasten! Mietin vaan, että miten tämä ratsastus voi olla taas niin vaikeaa, kun helpoimmatkin kohdat tuntuivat hirveältä työmaalta. Loppujen lopuksi videolta ja paperista päätellen raviohjelma meni ihan hyvin (lukuunottamatta keskiraveja), vaikka olin selässä varma ettei saatu ainuttakaan hyvää askelta aikaiseksi. Saatiin kuitenkin pari seiskaa, muuten kutosta ja molemmista keskiraveista vitoset, jos niitä siis voi edes keskiraveiksi kutsua.





Laukka taas... Noh, siinä meillä riittää työtä vielä kotonakin. Minun on vaan jostain syystä supervaikeaa löytää laukassa sellaista flow-fiilistä ja saada Rytty ratsastettua tasaisesti tuntumalle sekä olla tappamatta laukan laatua. Ponilta löytyy kyllä hyvä laukka, mutta saan sen esiin lähinnä valmennuksissa - harvemmin itsenäisesti ratsastaessani ja en koskaan kisaradalla. Laukkatyöskentely pitää ehdottomasti ottaa erityishuomion alle nyt, kun pohjat taas sen sallivat! Päästään taas tekemään kavaletteja ja esteitäkin.

Toisaalta kun katsoo istuntaani ja sillä vaikuttamista, voi vaan miettiä, miksi laukka on vaikeaa...

Siitä keskilaukan mallia! Tämä on kyllä jotenkin söpö kuva maailman huonoimmasta diagonaalista.

Olin lievästi yllättynyt, kun tuloksemme oli jopa 61,400%. Odotin reilusti vähemmän, mutta paperin saatuani selvisi, että Rytyn hyvä ravi pelasti aika paljon! Ja nähtävästi hyvät tietkin, siitä saatiin alakerran ainoa seiska. Muut pisteet oli askellajit 6,5, lennokkuus 6,5, kuuliaisuus 6 ja istunta 6,5. "Ratsasta tuntuma rennommaksi, nyt jäät kiinni oikeaan ohjaan kierroksesta riippumatta. Laukka paremmin eteen, kaunis ravi." Pöytäkirja oli kaikkiaan hyvä ja realistinen! Seitsemän ratsukon joukossa olimme lopulta neljänsiä.



Radan jälkeen olin kyllä tosi huonolla fiiliksellä, mutta hetken masentelun jälkeen pystyin jatkamaan elämää. Loppujen lopuksi jäi ihan hyvä mieli! Nyt vaikuttaa, että ollaan jotakuinkin vakiinnutettu tasomme, kun tällä kaudella ollaan kahdesta huonosta heB-radasta saatu kuitenkin yli 60%. Ehkä kesän kisoissa uskalletaan startata se heA, ulkokisoissa kun Rytyn ratsastettavuus yleisesti ottaen säilyy parempana ainakin viime kauden perusteella! Minäkin viihdyn kyllä ulkokentällä paremmin, että ei ihmekään.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Varo, mitä toivot

... se saattaa toteutua.


2014
Rytty on kaikin puolin täydellinen poni tähän tilanteeseen ja niin ihana luonteeltaan, että oli oikea lottovoitto saada se omaksi. Uskon, että tulevaisuudessa sillä on annettavaa enemmän kuin osaan vielä uskoakaan, ja meillä tulee olemaan hauskaa yhdessä!


2015
Edelliseen valmennukseen verrattuna Rytyn ravi oli kuulemma parantunut huomattavasti, takajalat eivät olleet enää niin löysät ja hitaat, vaan poni liikkui pyöreämmin ja "napakammin". Valmentajan mukaan Rytystä tulee vielä todella hieno ja kunhan kokoamisen perusteita jatketaan niin liikkeetkin tulevat entisestään paranemaan.


2016
Heti alkuverryttelyn aikana valmentaja totesi, että Rytty on edennyt ihan harppauksin! Se oli kuulemma saanut huimasti lisää lihaksia, takapää on voimistunut ja näin ollen ravissakin takajalat liikkuivat enemmän oikeaan suuntaan mahan alle eikä taaksepäin. Ohjeeksi saatiinkin jatkaa samalla linjalla vaan!


2017
Mitä seuraavaksi? Juuri tässä hetkessä en enää tiedä, mitä uskallan toivoa. Kaikki odotukset, joita taipaleemme alussa olin miettinyt, ovat jo moninkertaisesti ylittyneet. Erityisesti tuo vuoden takainen kevät oli jonkunlainen käännekohta; jotkut merkittävät palaset löysivät paikalleen omassa ratsastuksessani, ja kyseinen samalla linjalla jatkaminen on tehnyt pienestä ponistani todella hienon.

Rytty on nyt jo 8-vuotias. Sehän tarkoittaa virallisesti aikuista hevosta, jolla on tästä kaudesta alkaen kouluratsastuksessa osallistumisoikeus jo Grand Prix -luokkiin saakka! Myöhään ratsutettuna ja hyvin rauhallisesti rakennettuna ponina se ei kuitenkaan ole vielä lähellekään valmis (tosin miten edes määritellään "valmis", voiko hevonen olla sitä täydellisesti ikinä?). Tuntuu kuitenkin koko ajan vaikeammalta asettaa tavoitteita tai unelmoida siitä, kuinka pitkälle voidaan edetä. Nuoren ponin kanssa se oli jotenkin helpompaa.

Ennen kaikkea minulla on vielä paljon kehitettävää omassa ratsastuksessani, mutta tiedän, että Rytylläkin on vielä annettavaa. Se jää nähtäväksi, mitä tarkalleen, mutta ainakin kokoamiskykyä siitä takuulla on löydettävissä, kunhan poni voimatreenin myötä on valmis sitä esittämään. Askellajeihin saadaan tulevaisuudessa vielä lisää tahdikkuutta, tuntumaan tasaisuutta ja takaosaan aktiivisuutta.

On minulla vielä pari konkreettisempaakin toivetta ja odotusta. Ehkä tälle kaudelle, ja jos ei, niin sitten seuraavalle. Treeneissä koen Rytyn kanssa nykyään uskomattoman huikeita fiiliksiä, ja haluaisin saada saman tunteen kisaradoillekin. Toistaiseksi oma alitajuntainen jännitykseni ei ole sitä mahdollistanut. Vielä joku päivä aion kuitenkin lopettaa suorituksen aidosti hymyillen ja ylpeänä siitä, että olen tanssinut radan läpi Rytyn kanssa. Ponin, jonka kehityskaari ratsuna on ollut pitkälti omissa käsissäni. Minä tiedän, mihin kaikkeen tuo poni parhaimmillaan pystyy, ja aion vielä saada esitettyä sen muillekin.

Siihen liittyen toinen tavoite on startata Rytyn kanssa helppo A -tasoinen rata tuloksella, johon olen tyytyväinen. Se olisi aika hienoa, itse ratsuttamalla ponilla. Sitten olisin ehkä ensi kertaa elämässäni saavuttanut jotain suurta (henkilökohtaisella tasolla siis).


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Selvittiin!

Vaikka tänne satoikin viime yönä taas mukavan paksuinen kerros uutta lunta, on tänään kuitenkin kevätpäiväntasaus. Toisin sanoen talvi ja pimeys on tänäkin vuonna selätetty, ja nyt saadaan taas puoli vuotta nauttia valosta! Kevään merkkejä alkaa ilmentyä koko ajan enemmän muutenkin. Auringon lisäksi sen tietää valkoisista karvoista vaatteissa, joutsenien saapumisesta lähipelloille, virkeistä poneista ja tietenkin messuhuumasta! Siinä missä syksyllä HIHS aloittaa talven, on keväällä Horse Fair -messut Helsingissä ja Hevoset-messut Tampereella hyvä startti tulevalle heppailukesälle.

Tampereelle lähtemiseni on vielä hyvinkin epävarmaa, mutta Horse Fairissa vietin sunnuntaipäivän. Päällimmäisenä jäi sellainen fiilis, etten tänä vuonna juurikaan saanut messuilta mitään uutta irti, mutta ainahan noissa tapahtumissa on kiva käydä kuitenkin! Ilahduttavaa oli, että working equitation oli esillä ja paikalle oli saatu ratsastamaan yksi lajin huipuista. Kyseessä on ihan superhauska laji, vaikka sitä vain pienimuotoisesti olenkin päässyt kokeilemaan, ja toivottavasti se hiljalleen rantautuu kunnolla Suomeenkin!

Ostoksia en onneksi juurikaan tehnyt, mutta löysinpä hyvään hintaan uuden kisatakin ja viime kesän aikana puhkikulutettujen tilalle uudet Roecklit. Ei mene onneksi enää kauaakaan, että saadaan kisakausi polkaistua kunnolla käyntiin!


Kuluneen talven lopputulemia

  • noin 110 kilometriä maastoilua
  • vain viisi valmennusta
  • muutama saavuttamatta jäänyt tavoite


  • kaksi kertaa pulkkaratsastusta
  • ... ja myös kahdesti päätyminen ojan pohjalle
  • vain yksi putoaminen, kiitos ilman satulaa suoritetun hankitreenin


  • aika monta loppuun asti järsittyä kuusenoksaa
  • elämästä nauttimista
  • ... ja yhtä paljon myös kaikesta stressaamista


  • ei yhtäkään esteen ylitystä
  • liian vähän koulutreenejä
  • sitä korvaamassa kauniita maisemia ja onnellisen näköisiä poneja

Tervetuloa kevät!